perjantai 9. joulukuuta 2016

 Bussissa. Minulta meni maisemat ohi, mutta nautin täysin 2,5 tunnin matkasta kohti omaa lomaa. Ei ketään kenestä huolehtia tai vahtia tai vaatia käytöstapoja. Ihan vaan minä.

Vesivärit ja mustat liner kynät. Mitä sitä muuta ihminen voi toivoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun jätit kommentin - piristää aina mieltä. Se julkaistaan, kun olen sen lukaissut. Yritän jäljittää katoavat kommentit.
Katoavista kommenteista en tiedä, mutta automaattikommentteja ropisee, joten sanavahvistus palaa "kehiin".